Freedom of choice in health care services – What’s in it for the citizen?
Below you will find HCCGs research report on the great public sector reform that Finland plans to have in place by 2020
On November 24, 2017, HCCG published a research report on the major public sector reform that Finland plans to have in place by 2020. The reform aims to introduce freedom of choice in the Finnish health care system, by letting citizens choose any public or private service provider, and by giving service providers the freedom to establish themselves as long as certain criteria are fulfilled. At the same time, the reform aims to renew the way the country is governed, by creating 18 relatively independent regions that would replace municipalities as the corner stones of regional governance. The main focus of the report is to learn from the experiences of Sweden, whose systems of both health care provision and local governance are relatively similar to those planned in the reform. The report is written in Finnish.
The report can be found here.
Executive Summary (in Finnish)
Suomen ja Ruotsin keskeiset erot terveyspalveluissa sovellettavan valinnanvapauden lähtökohtien kannalta:
-Ruotsin väestöpohja edullisempi terveyspalvelujen tuotantokustannusten
näkökulmasta: Suomeen verrattuna enemmän, tiheämmin ja nuorempaa väkeä.
-Ruotsin maakäräjien pitkä historia antaa niille kokemusta terveyspalvelujen
järjestämisvastuusta,
jota Suomen maakunnilla ei ole.
-Maakäräjät rahoittavat palvelut itse keräämällään verolla – Suomen maakunnat
saavat rahoituksen valtiolta, jolloin luonnollista kannustinta
kustannustehokkuuteen ei synny.
-Suomen koordinoidusti koko maassa toteutettava sosiaali- ja terveydenhuollon
uudistus antaa erinomaiset mahdollisuudet yhtenäisen järjestelmän luomiselle
verrattuna Ruotsiin, missä valinnanvapauden toimeenpano toteutui hajanisemmin.
Valinnanvapauden tärkeimmät seuraukset Ruotsissa:
-Uusien yksityisten palveluntuottajien sekä asukkaiden vastaanottokäyntien
lukumäärät kasvaneet merkittävästi.
-Laajat valintamahdollisuudet ja nopeampi hoitoonpääsy toteutuneet lähinnä
tiheästi asutuilla alueilla, joilla asukkaat ovat verrattain hyvinvoivia.
-Viitteitä paljon hoitoa tarvitsevien aseman lievästä heikentymisestä: hoitosuhteet
ovat katkonaisia ja koordinointi eri palveluntuottajien välillä huonoa.
-Maakäräjien riittämättömästi eriytetyt roolit yhtäältä palvelujen järjestäjänä ja
toisaalta niiden tuottajana ovat haitanneet yhdenvertaista kilpailua.
Raportin keskeiset johtopäätökset:
-Vertailukelpoinen kustannus- ja terveystieto kaikkialta maasta sekä sen
tehokkaasti johdettu hyödyntäminen ovat avainroolissa valinnanvapauden
toimivuuden kannalta.
-Maakuntien erilaisista väestöpohjista aiheutuvat erot hoidon asukaskohtaisissa
kustannuksissa tekevät alueellisesti itsenäisistä ratkaisuista välttämättömiä.
-Riittävä johtamisosaaminen maakunnissa on edellytys järjestäjän ja tuottajan
roolien eriyttämiselle sekä mielekkään kannustinjärjestelmän luomiselle ja
seurannalle.
-Maakunnan sotepäättäjät voivat korvausperiaatteiden oikealla suunnittelulla
edistää yhdenvertaista hoitoonpääsyä alueellaan.
-Vertailutiedon ymmärrettävään esittämiseen on panostettava – vain näin on
asukkailta odotettavissa tiedon hyödyntämistä ja tarkoituksenmukaisia valintoja.
Comments and media coverage
Pia Maria Jonsson, Johtava asiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
"Kiinnostavaa ja helppolukuista"
"Aloitamme laaturekisterien osalta vuosien, jos ei vuosikymmenien takamatkalta Ruotsiin nähden; raportin kuva tietohallinnon osalta liiankin optimistinen";
"Raportin kuvaama palvelujen keskittyminen on [Ruotsissa] alkanut kauan ennen valinnanvapauskehitystä, ja on osaksi myös luonnollista seurausta väestön siirtymiselle keskuksiin."
Lasse Lehtonen, hallintoylilääkäri, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
”Korkeatasoinen raportti, mukava lukea läpi”
”Johtopäätös, jonka mukaan maakuntien aloittaminen yhtä aikaa tukisi yhtenäisten käytäntöjen muodostumista, jonkin verran ylioptimistinen”
Peter Strandberg, yleislääkäri, Helsinki
”Erinomainen, kattava raportti”
”Johtopäätös paljon hoitoa tarvitsevien heikenneestä asemasta Ruotsissa juuri valinnanvapauden myötä vaatisi tuekseen selkeämpää näyttöä”